Tiistaina
12.11.2013
Onpa ollut
mielenkiintoinen alkuviikko. Leppoisan
viikonlopun jälkeen menin maanantaiaamuna klo 8 paikalliseen virastoon
tapaamaan Arushan eristyisopetuksen koordinaattoria. Minut esiteltiin talon
johdolle. Kerroin, mitä olen tekemässä. Johtaja kyseli hiukan pilke
silmäkulmassa, että voitaisko tuoda heillekin virastoon läppärit Suomesta :). Nälkä kasvaa syödessä.
Palaverin
tarkoituksena oli tehdä suunnitelma muidenkin kuin kuurojen koulun
erityisopettajien kouluttamisesta sekä sitä kautta myös kehitysvammaisten
opettamisesta tietokoneavusteisesti. Esittelin tietokoneen mahdollisuuksia
opetusvälineenä. Näytin nettisivuilta Suomessa kerättyjä matematiikan valmiita
harjoituksia, mietimme lukaineiden ja käsitteiden opettamista ja myöskin
liikunnan yhdistämistä kehitysvammaisten kuntoutukseen. Oli upeaa seurata tämän
koordinaattorin Flow-elämyksen syntymistä, kun hän alkoi luoda omia visioita
Tansanian erityisopetusmateriaalin tekemisestä. Eikä minuakaan tarvinnut
houkutella lyömään löylyä kiukaalle. Kummasti tulimme ymmärretyiksi puolin ja
toisin, vaikka välillä huomaan käyttäväni ruotsin kielisiä sanoja englantia puhuessani. Kyllä olen tuntenut
itsenä välillä niin tyhmäksi, kun kommunikaatiokanavaa pitää yrittää löytää
sekä omasta päästä, että vastapuolen päästä.
Tänään vasta
selvisin seuraamaan luokkaan oppitunteja. Menin erityisopetusluokkaan, jossa
opetettiin matematiikkaa ja käytiin läpi käsitettä Piiri ja sen laskeminen,
sekä Pinta-ala. Konkretiasta ei ollut tietoakaan koko oppitunnin aikana.
Neljännen vuosiluokan oppilailla näytti olevan suuria vaikeuksia lukualueella 0
– 20. Alle kympin lukujakin piti laskea taululle piirtämällä. Paras oppilas ei
hallinnut päässälaksuja alle 100 lukualueella ja lukujonotaidot olivat välillä
aivan hukassa. Ja kun huomasin, ettei opettajallakaan näyttänyt olevan hallussa pinta-alan
laskeminen, oloni muuttui ahdistavaksi.
Opetussession ja muutaman korvatillikan jälkeen oppilaat jäivät
laskemaan tehtäviä kirjasta, vaikkeivat osanneet juurikaan mitään tunnilla. Opettaja
lähti teetauolle.
Oppilailla näyttäisi olevan kuulovamman lisäksi muitakin
oppimisen vaikeuksia. Minulla oli suuria vaikeuksia vain seurata oppituntia.
Mielessä oli monia hyviä harjoitusmenetelmiä , joilla saataisiin matikan
perustaa parannetuksi. Pitkä on vielä matka. Mutta onneksi matkanteko on
kuitenkin aloitettu, niin että todennäkäöisesti joskus päästään vielä perille.
Mukaviakin
asioita oli kiva laittaa merkille. Ruokatauolla oppilaat hakivat omatoimisesti
läppäreitä opettajan huoneesta ja menivät harjoittelemaan toiseen luokkaan
oppimispelejä. Myös opettajat ovat
ottaneet viime viikkoisen tehtävämme tosissaan: jokaisella taitaa olla nyt
sähköposti luotuna ja kovaa vauhtia näytettiin verkostoituvan myös sosiaaliseen
mediaan. Kyllä meidän ICT-tukihenkiön työpanos on huomattava. Ja hän näyttää
nauttivan työstään valtavasti. Jos minulla olisi poika, toivoisin hänen olevan
juuri ”Krisun” kaltainen. Aivan huipputyyppi kertakaikkiaan.
Kotosalle
tullessani kävin kurkkaamassa sähkömittarilukemaa. Jäljellä oli sähköä ihan
hippunen. Lähdin ostamaan Tansanian polttavan auringon alla kävellen lisää
poweria läheiseltä ostopaikalta. Kuinka ollakaan, lappunen, jossa piti olla sähköpisteen
numero, oli niin kulunut, ettei siitä saanut mitään selvää. Onneksi paikallinen
herrasmies kohtuullisen hyvällä enkun taidollaan auttoi minua tulemalla kanssani
asuintalolle katsomaan sähkömittaria, kertomaan numeron ja sitten vielä
huolehti siitä, että sain sähköa ostettua. Alakerran ystävällinen lady neuvoi
minua avuliaasti, mikä koodi piti laittaa mittariin. Ja vaikka hän vähän hämmästelikin
uutta suurta lukemaa, hän keksi siihen
nopeasti selityksen: ” Teillä taitaa
olla tietokoneita huonteistossanne.” Kyllähän meillä on ja ne taitavatkin olla
melkoisia energiasyöppöjä!
Päivän mottoni on: Kysyvä ei tieltä eksy.
Ja sitten vielä yleisön pyynnöstä pääpiirteittäin
in English
Tuesday
12.11.2013
After the
peaceful Weekend I have had interesting start to this Week. On Monday at 8 am, I went to the Office to meet the Koordinator
of the Special Education in Arusha. I was also introduced to the Leader of the Office.
He smiled and asked if we could bring the laptops to them too ;).
The Purpose
of the meeting was to plan how we could increase the Education of the Special
Teacher for the deaf pupils to the Education to the other Special Teachers in
Arusha, too. I showed from internet some examples of the pages to drill
Mathematics skills. We talked about the examples how to use the computer as a
tool in the other School subjects, too. It was amazing to work with the person
who was very enthusiastic to create
the own Educational System of Tansania; how they themselves will begin to
educate the other Special Teachers and do the Material to the Children who have special needs.
Today I had at least the time to go to the
classrooms. I was with in Mathematics lesson in grade 4. I noticed very soon
how different it is to go to school as a pupil with special needs in Tansania
compared to Finland. As a Special Teacher I had a big problems to sit only still and see what was happening
in the lesson. I got so many pedagogical ideas how to help those pupils with their
different kind of learning problems!
I think we are on the right way when we have
started the Education of the Special Teachers
.The best way to help is try to get the Teachers understand how valuable their work is. And
try to help them to find their own pedagogical ways to teach those children by
laptops and other ways too. It’s long way but it’s possible to get to there.
It was fine
to notice in the pause of the lessons that pupils themselves came to take the
laptops from the Workroom of the teachers. They started to play the games of
learning in a classroom. And also the teachers have done their lessons: I think
all have created their own emails . And I noticed that many of the teachers
were logging in to the Social Media, Fb, too. Our ICT-helper seemed to enjoy his
job: to help the teachers to go on in their tasks. “Krisu” is the worth of
gold, so amazing person he is in his work!
After I
came home I went to check the power of electricity in our apartment. We had only a little bit power left, so I had
to go straight away to buy more power to us. It wasn’t easy but at the end I
made it by the help of the Tanzanian gentleman and the lady of our house. It
was obviously quite a lot of the energy I bought because the lady of our house
said: “ You have to have many computers in your Apartment.” Yes we have. And it
seems the laptops are really “hungry” of the energy!
My motto of this day is:
If you ask advice you can’t lose the way.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti