Loma jatkuu: Iringasta Dar Es Salaamin kautta Sanzibarille / The Holiday is continuing; from Iringa via Dar Es Salaam to Zanzibar

21.12.2013

Olen viettänyt täällä jo yli puolet ajastani. Viikko Iringassa antoi hyvän täydennyksen Tansania-kuvaani. Iringa on noin kahdeksan tunnin matkan päässä Dar Es Salaamista länteen. Koska siellä on jonkin verran työssäkäyviä valkoihoisia, heihin suhtaudutaan ystävällisemmin kuin turistikaupungissa Arushassa. Pystyin käymään yksin lenkillä ja kävelemään kaupungilla. Olo oli oikein viihtyisä ja seura erinomaista.

Ruokailimme usein paikallisten suomalaisten kanssa, joukossa oli myös opettajia eri puolilta maailmaa. Teimme sunnuntaina kiipeiluretken läheiselle pienelle vuorelle, jossa oli jonkinlainen kirkon tekele. Päivä oli lämmin, mutta puolipilvinen ja kiipesimme melko hyvässä tahdissa, vaikka välillä ihailimmekin maisemia. Kun pääsimme perille, ”kirkolla” oli nuoria poikia keppeineen. Pojat olivat olevinaan ystävällisiä, mutta Johanna, joka osaa swahilia kuuli jonkun kysyvän toiselta: - Haluatko lyödä? Tämä sai meidän lähtemään pian ylös päästyämme alas, rivakkaa, mutta rauhallista tahtia. Pojat seurasivat. He olivat nähneet kameramme ja vaativat saada ottaa kuvaa ja antamaan rahaa. Eräs yritti jopa avata viimeisenä kulkevan reppuakin. Kiviäkin joku heitteli, ennen kun porukan johtaja kielsi heittämästä. Tällaista ei ole kuulema aiemmin tarvinut pelätä Iringassa. Mutta ilmeisesti vierasmaalaisiin kohdistuvia vihapuheet ovat alkaneet sielläkin lisääntyä. Vaelluksemme tapahtui ennätysmopeasti. Menimme juomaan virvoittavia juomia hiostuttavan ja yllätyksellisen epämukavien kiipeilykokemustemme jatkoksi.

Iringassa ollessani saimme tietää, että Arusha-kuule –Projekti on saanut Ulkoministeriön tuen siinä muodossa, kun oli sitä hakenutkin. Ilo oli suuri, nyt tekemämme työ saa kolmen vuoden jatkon. Johannan kanssa keskustelimme sekä vaihdoimme paljon kokemuksiamme ja ideoitamme liittyen Tansanian koulutukseen ja kuurojen sekä heidän opettajiensa kanssa työskentelyyn. Oli upeaa huomata, että olimme niin samoilla ajatusten poluilla. 

Keskiviikkona pääsin Johannan kanssa erään suomalaisen kenttäprojektin työntekijöiden mukana taksikyydillä Dar Es Salaamiin. Matka oli erittäin mukava ilmastoidussa autossa. Tosin taisin saada pienen flunssanpoikasen ilmstoinnin seurauksena. Matkalla kuljimme luonnonpuistoalueen läpi ja näimme tien vierellä antilooppeja, paviaaneja ja kirahveja. Aikoessani ottaa kuvia, Johanna sanoi, ettei kannata, koska olimme kuitenkin menossa uuden vuoden safarille N’Morongoroon, jossa olisi kunnollinen mahdollisuus kuvata eläimiä.

Pääsin hyvissä ajoin Passionist Fater –nimiseen, katoliseen hostelliin, majapaikkaan, jota suomalaiset suosivat sen edullisuuden, siisteyden ja ystävällisyyden takia. Ehdin päivittää Projektiin liittyvät ajatukset, ennen kun tuttu taksikuski Frank tuli hakemaan minua lentokentälle Suomesta tulevaa ystävääni Leenaa vastaan. Ehdimme seuravan päivän aikana shoppailla kankaita kangaskadulla Uhuru-streetillä ystävällisen Frankin avustaessa kielen kanssa niin, että saimme asiamme hyvin hoidettua. Lisäksi kävimme Slipway –ostoskeskuksessa ja kävelylenkillä vielä ennen pimeän tuloa.

Frank tuli hakemaan meitä aamulla 5.20  viedäkseen meidät Lauttaterminaaliin. Olin varannut meille paikat. Kun pääsimme terminaaliin, virallisen näköiset, henkilökorttiakin innokkaasti vilauttelevat ”matkatavaratyöntekijät” yrittivät saada lennosta matkalaukkumme hoitaakseen. Onneksi Frank sanoi napakasti, että me hoidamme itse tavaramme, auttoi meidät näiden falskien huijareitten kynsistä terminaaliin. Laivalle mennessämme nämä ”apupojat” yrittivät vielä viedä laukkujamme, mutta olimme varpaillamme ja saimme tavarat turvallisesti Sansibarille. Siellä olin myös varannut etukäteiskuljetuksen Mbuyuni Beach Villageen. Meitä tullut hakija hätisteli myös ylimääräiset ”apupojat” napakasti pois ja pääsimme turvallisesti ihanaan majapaikkaamme. Tämän majapaikan oli varannut  Ulla-Maijan antaman vinkin perusteella. Voiko olla upeampaa paikkaa viettää joulua ystävän täällä ollessa valkoisten hiekkarantojen äärellä turkoosista Intian valtamerestä nauttien. Rauhallista ja rentouttavaa joulua kaikille!

In English:

I have been seven weeks of my twelve weeks here in Tanzania. The visiting in Iringa gave me bigger picture of this Country. The City with more working white People was friendlier than Arusha, where most of the white People are tourists. It was easy to move in Iringa, I could walk in the city only myself. I felt me very comfortable and of course I had also nice companies there.

We went many times to eat dinner with Johanna’s Friends. Most of the Dinner Companies worked in a Finnish Project, but some of them came from different part of World, too. On Sunday we climbed to the Mountain near Iringa. We climbed quite a good pace on the path, but of course we stopped some times to take the pictures and respite. But when we at last got there up, there were about ten young boys that have sticks in their hands. Johanna, who can speak Swahili heard some of them asking a other boy: - Do you want to hit? We understood we have to begin the return trip down the Mountain. But the Boys were following us and some of them tried to take something from Sanna’s Backpack. And they began to ask we take to picture and give to them Money. Some of them threw some stones on us, but the Boss of them denied do that so they stopped it. It was the first time in Iringa Johanna and her friend had felt this kind of threatening situation. They said Iringa is quite safe City but the last times it has been more hate Speech about the outsiders even in there. The Trip to the Mountain was done in record time and we had to get some fresh drinks after the climbing. 

In my being in Iringa we got the good News from Finnish State Department. The Arusha Hear –Projectet had got the Funding application to the next three Years. We all were so happy, now it’s possible to continue the work we have already started! I had many good Discussions with Johanna about the Tanzanian School system and working with teachers and pupils with different kind of special Needs. It was so wonderful to share our experiences, feelings and Ideas with the Person who has the same kind of thinking.

On Wednesday I and Johanna could join to the team of Finnish Field Study that was starting to Journey back to Dar Es Salaam and quite soon to Finland, too. It was nice to travel by taxi with air condition although I caught the cold because of the Air Condition on the Journey. On the Road we travelled through the National Park and it was amazing to see Baboons, Antelopes and Giraffes just in beside the Way we drove! 

I had a good time in my hostel in Passionist Father. It’s Place many Finnish people are staying during their visiting in Dar Es Salaam because of the atmosphere of kindness. The Place is also clean and cheap. I had time to do some dates of the Project before the well-known Taxi Driver Frank came and pick up me. He transported me to pick up my Friend, Leena, who arrived to Tanzania. The next Day we had time to shop in Uhuru- Street and the Shopping Center of Slipway by the help of friendly Frank.

On Friday Frank came to pick up us at 5.20 and transported us to the Ferry Terminal. We travelled by Ferry to Zanzibar. I had booked also the taxi Driver to Zanzibar who drove us to Mbuyuni Beach Village. It was good because these Taxi Drivers helped us to manage “the Lying Authorities” that tried to show their Id-cards to get us to trust to them. But we knew to avoid them on the rest of our Journey. We came to Mbuyuni Beach Village that I chose in Recommendation of Ulla-Maija.  I think it can’t be the more wonderful Place to celebrate Christmas with the good company of my Finnish Friend. There are Beaches of so fine and white sand and the green-blue colored Indian Ocean in over the Sun of Zanzibar. I wish Merry Christmas for everybody!

Asioiden hoitamista ja matkustamista Tansaniassa / To Deal and Travel to Tanzania

14.12.2013

Tämä viikko on ollut monivivahteinen ja täynnä mielenkiintoisia käänteitä ja tapahtumia. Kärsivällisyyteni ja pitkäjänteisyyteni on ollut toden teolla koetuksella. Mutta toisaalta olen tiennyt, että näin nämä asiat täällä vaan tapahtuvat ja olen yrittänyt olla stressaamatta niitä liikaa. Afrikkalainen sanonta ”Pole, pole” on käytännössä tullut tutuksi. 

Maanantai-iltana oli sovittu, että menen opettajakollegan kanssa tekemään vuokrasopimuksen uudesta asunnosta. Mutta oli mieletön ukonilma, vuokraemäntä oli työmatkalla eikä päässyt tulemaan. Niinpä jouduin rahoittamaan mieleni ja luottamaan siihen, että tiistaina asiat hoituvat. Keskviikoksi oli ostanut lipun Dar Es Salaamin bussiin, joten muuton oli tapahduttava tiistaina. Tiistai aamuna olin pakannut kaikki tavarat ja odottelin vain tietoa, pääsenkö viemään tavarat uuteen asuntoon vai joudunko viemään ne väliaikaisesti koulun lukolliseen huoneeseen. Puolelta päivin sain viimein tiedon, että vuokraemäntä on tavattavissa. Saimme tehtyä vuokrasopimuksen, uusi asunto on Projektin työntekijöiden käytössä maaliskuuun loppuun asti. Chris ja hänen kaverinsa auttoivat kantamaan tavarat autoon ja Vickyn kanssa veimme tavarat uuteen asuntoon sekä laitoimme ne sinne paikoilleen. Nukuin ensimmäisen yön uudessa kodissa.

Aikaisin keskiviikkoaamuna ajoin koululle, jossa Musa-rehtori odotti minua viedäkseen minut bussiasemalle, josta bussini lähti klo 6.30.  Auton jätin koulun pihalle, josta se on helposti saatavilla, kun palaan Arushaan takaisin. Bussi, johon olin ostanut lipun, oli paikallisten silmissä turvallinen ja luotettava firma. Mutta vajaan tunnin matkan teon jälkeen poliisi pysäytti auton. Emme saaneet jatkaa matkaa, autossa oli jotain vikaa. Paikalliseen tapaan odoteltiin tovi, ennen kun tilattiin korjausmies. Kolmen tunnin kuluttua pääsimme jatkamaan matkaa, mutta jo hetken päästä Moshin kohdalla (70km Arushasta), auto tilttasi jälleen. Odottelua kesti, mutta bussifirma tarjosi matkustajille juomaa ja maksoin lounaan. Tämä olikin tarpeen, sillä saimme uuden bussin vasta kuuden tunnin odottelun jälkeen. Oli hauska seurata, miten meistä matkustajista muodostui ikään kuin yksi perhe. Vähän väliä joku matkustajista kävi kertomassa minulle, mitä on tapahtumassa. Ja kun uusi bussi vihdoin saatiin, kaikki olivat onnellisia ja hurrasivat. Pääsimme matkaan klo 16. Vieressäni oleva nuorehko herrasmies, jonka vaimo ja lapsi matkustivat myös bussissa, sai bussifirman pomon puhelinnumeron ja hän tiedotti väliaikatietoja pomolle matkan aikana. Tämä sama nuori ja fiksun oloinen kaveri kertoi, että hän oli menossa tärkeään kansainväliseen kokoukseen, jossa hänen olisi pitänyt pitää jokin esittely. Mutta hän ei ehtisi ajoissa paikalle. kokousta oli tämän bussin rikkoutumisen myötä siirretty pidettäväksi yöllä. Hän oli aikonut lentää Kilimanjarosta Dariin, mutta vaimo oli toivonut, että koko perhe matkustaisi yhdessä. Nyt Keskustelimme myös minun Afrikassa olostani ja meidän projektista. Mies oli todella kiinnostunut siitä ja antoi yhteystietonsa ja toivoi minun laittavan hänelle tietoa Projektistamme. Hän myös suositteli, että on tärkeää, että Tansanian hallitus ja opetusministeri saa tietää meidän suunnitelmistamme. Puheen aikana minulle tuli tunne, että tämä mies onkin melko merkittävässä asemassa, koska tuntui tietävän hallituksen ohjelmasta,jossa yksi merkittävä asia on erityisen tukea tarvitsevien auttaminen ja yhteiskuntaan sopeuttaminen.Olimme perillä puolen yön maissa. Sain taksikyydin Passionist Father’s nimiseen hostelliin, josta olin varannut yön ystäväni Johannan suosituksesta.

Yöunet jäivät vähäisiksi, sillä seuraavana aamuna klo 6.30 lähti seuraava bussin Darista Iringaan. Taksikuski oli myöhässä ja jännitimme, ehdinkö ajoissa perille aamuruuhkien takia. Onneksi taksikuski oli ostanut minulle matkalipun jo etukäteen. Tämän neuvon olin myös saanut Johannalta. Taksikuski huikkasi kantajan minulle avuksi, jotta ehtisin bussille. Tämä kantaja auttoi laukkuni ja minut oikeaan bussiin. Antamani maksu tästä palvelusta sai kantajan katsomaan epäuskoisesti rahaa. Siitä päättelin, että hän oli saanut minulta varmaan koko päivän palkan 5 minuutin auttamisesta. Minun on vieläkin tosi vaikeaa osata antaa sopiva määrä rahaa, jos jotain palvelua pyydän. 

Nyt matkanteko sujui mukavasti mielettömän kauniiden ja vehmaiden paikkojen halki. Myös vuoristoa oli paljon, varsinkin Iringaa lähetyttäessä. Vieressäni istui ystävällinen afrikkalainen nainen. Vaikkemme puhuneet kuin muutaman sanan yhteistä kieltä, jaoimme eväämme. Hän jopa osti minulle viimeiseltä pysähdyspaikalta suolapalaa ja juomaa. Ihmisten ystävällisyys sulattaa välillä sydämeni. 

Näinä parina bussimatkustuspäivänä oli todellakin aikaa seurata bussissa paikallisia saippuasarjoja. Niitä seuraamalla saa mielestäni kuvan maan kulttuurista ja siitä, mitä täällä pidetään tärkeänä. Parisuhde- ja perhedraamat kertoivat naisen ja miehen asemasta ja roolista, rahan merkityksestä ja miten ongelmia ratkaistaan sekä miten niihin suhtaudutaan täällä. 

Pääsin perille Iringaan, jossa Johanna luottotaksikuski oli vastassa ja toi minut majapaikkaan. Illalla lähdimme vielä syömään, minä, Johanna, Sanna, Emma ja Tomas. Oli vaikea ymmärtää, että olemme kaikki suomalailsia ja voimme puhua äidinkieltämme.  Illalla olin niin puhki, että kaaduin sänkyyn ja nukuin kuin tukki aamuun asti. Sähköt olivat poikki, muttei se unta haitannut.

Tänään olen tutustunut Johannan kanssa Iringaan. Koen, että täällä valkoisena on helpompi kulkea ja saa olla enemmän rauhassa. Johanna kertoi, että lenkkeily onnistuu täällä ihan helposti. Kun on työskennellyt viimeiset 6 viikkoa melkein kokonaan miesten kanssa, oli ihana katsella kauppoja naispuolisen kollegan kanssa. Sain shoppailtua jotain kotiin viemisiä ensimmäistä kertaa täällä oloaikanani. 

In English:

This week has been full of many interesting happenings. My Patience and my long-term Approach have been put to the test many times. But on the otherwise I have learnt that is the Life in Africa. I have learnt what the African Phrase “ Pole, pole” means in the Practice.

On the Monday evening I went with my Colleague to do the Attachment of the new Apartment. But it was heavy thunderstorm and the Owner of the Apartment had a business Travelling and couldn’t get home in that evening. So I have to patience of my mind and trust that on Tuesday I’ll get the Attachment before my Travelling to Dar Es Salaam on Wednesday. On Tuesday I had packed all the Goods and waited the Message I can move to the new Place or otherwise I had to carry them to the closed Room at the School. At last I got the Keys to the new Apartment. Chris and his Friend helped me to carry all things to the Car. And with my African Friend Vicky I moved them with me to the new Apartment. I slept my first Night in my new Home.

In early Wednesday Morning I drove the Car to the School, where the Headmaster waited me to transport me to the Bus station. I had already bought the Ticket to the Kilimanjaro Expres Bus at 6.30 am and all had said to be safe Bus Company. We had travelled only about 40 min when the Police stopped the Bus. It was something broken in that Bus and we couldn’t continue the Journey. We waited the service Man and it took 3 hours until we could continue our Journey. But we had only time to get to Moshi (70 km from Arusha) when the bus  stopped. It took 6 hour to get a new bus. The Company offered us the Lunch. It was wonderful to follow how the Passengers became as one Family in the waiting Period. And periodically some of the passengers came to told me in English what was going on. All were so happy when we at last got the new Vehicle and could continue the Journey at 4 pm. The young African Man who was travelling in the bus with his family and was sitting beside me told me that he was travelling to Dar Es Salaam to some very important international Meeting but he wouldn’t be there in time. Now the meeting had to postponed to the night. His wife had hoped that he would travel by Bus with the Family and not by Airplane.  When we talked about my being in Arusha this kindly man seemed to be very interesting about our Project. He seemed to know many Objections of the Government Program. And he asked about my thoughts about the people of the special Needs. His opinion was we should to show what we are doing by step to step to the Minister of Education. He said with that Way we would have possibilities to get money from the Government in Tanzanian too. He wanted I would to send to him more information of our Project by email. We were in Dar Es Salaam in midnight and I got the transport to my hostel in the Passionist father’s, the Place Johanna had recommended to me.

I hadn’t time to sleep many hours before I left from Dar Es Salaam to Iringa by Bus again. The taxi driver was a little bit late and we were excited if we are in the time in the Bus Terminal because of the traffic jam in Dar. At last the taxi Driver called the carrier to my luggage and we ran to the bus. I gave the tip to him and his surprised by his appearance I noticed I had got the whole day’s pay. It’s still very difficult to me to know what is at the correct rate from the duty they want to do for me. 

Now the Traveling was very pleasure. The Landscape was beautiful. Beside of me was sitting a friendly african lady and although we couldn’t speak the same language we shared our picnic lunch together. And the Lady took care of me and bought me some salty to eat. I felt the kindness of the African people very strongly.

On this two Day’s Bus Safari I had lots of time to follow the African Soap Series from the screen in the bus. I think the give quite a good picture of the Culture in Africa; the Status of woman and man, the Value of Money in this Country, how the people are solving their problems and so on.

There was a taxi driver waiting me to transport me to my hostel even in Iringa. And in the evening I ate Dinner in the Finnish company with Johanna, Sanna, Tomas and Emma. It was wonderful feeling to speak only Finnish although some of us tried to start speak in English many time in the evening. When I got the place to stay to my hostel I was so tired that I fell asleep immediately.

The next day I got to know the city of Iringa with Johanna. I felt the city more friendly to white woman to walk and be than in Arusha. It was wonderful to be in shopping with a woman after working with men in these six weeks. I bought something to take home at the first time.

Elämää Tansaniassa / Life in Tanzania

6.12.2013

Suomen itsenäisyyspäivänä herään ukkosen jyrinään ja rankkasateeseen. Yläkerran isäntä on ajatellut, että auto on hyvä huuhdella oikein kunnolla, olen oikein tyytyväinen. Tällä viikolla on ollut hieman pilvisempää ja muutamana yönä satanut rankasti. Ilma on raikas hengittää. Pölyä ei ole niin paljoa kuin tavallisesti.

Koululla monet opettajat tulevat kädestä pitäen onnittelemaan minua maani itsenäisyyspäivän johdosta. Myös tämän maanosan merkittävän henkilön Nelson Mandelan kuolema on esillä. Uskon, että kaikkialla maailmassa hänet tunnetaan. Muutenkin olen törmännyt täällä läheisten kollegoiden sukulaisten kuolemaan. Koko perhe ja suku kokoontuu suremaan ja hautaamaan poismenneen. Vaikka suru on läsnä, aistin omaisissa myös voimakasta yhteenkuuluuvuuden, lämpimyyden ja luonnollisuuden ilmapiiriä.

Keskiviikko oli kokouspäivä. Pidimme palaverin ensin Antin ja Evan kanssa Skypen kautta. Sitten menimme tapaamaan koulun rehtoria.  Arvostukseni hänen työtään kohtaan on suuri. Olen käynyt näiden loistavien kolleegoitteni kanssa antoisia keskusteluja tämän maan koulutuspolitiikasta. Ja ymmärrän paremmin, miksi muutoksen tekeminen täällä on hidas prosessi. Korruptio ja suhteet vallan kahvassa olevilla on ihan normaali ilmiö tässä yhteiskunnassa. Monesti järjelliset ratkaisut ovat harvinaisia. Ihmettelen, mikä on se voima, joka saa nämä tiimini tansanialaiset kollegani uskomaan silti siihen, että he voivat omalla toiminnallaan muuttaa yhteiskuntaansa parempaan suuntaan. 

Näen koulussani monia hyviä asioita, joilla halutaan tehdä oppilaille tulevaisuus paremmaksi. Ja mikä ihaninta, koulu näyttää olevan paikka, jossa oppilaat viihtyvät koulupäivän jälkeenkin. Siellä voi aistia kivan ilmapiirin oppilaiden välillä.  Myös entiset oppilaat kokoontuvat sinne, nyt myös Amerikassa oleva entinen kuuro oppilas on ollut paikalla Skypen välityksellä useana päivänä. Nyt koulussa alkoi kuukauden mittainen loma, oppilaat palaavat opinahjoon 6.1.2014.

Olen etsinyt uutta asuntoa. Apua olen saanut eräältä koulun opettajalta. Toiveissa on saada muutettua ennen ensi viikkoista reissuun lähtemistä. Tarkoitus on matkustaa Dar es Salaamiin tapaamaan suomalaista, tässäkin projektissa mukana ollutta erityisopettaja Johannaa. Sitten ystäväni Suomesta saapuu tänne. Menen hänen kanssaan jouluksi Sansibarille. Sieltä takaisin Dar es Salaamiin ja suomalaisen perheen kanssa Safarille uudeksi vuodeksi. Ja 6 .1 2014 olisi tarkoitus aloittaa kiipeäminen 5896 m korkealle Kilimanjarolle. Tuntuu, että seikkailu on vasta alkamassa. Ja aika rietää vauhdilla. Mutta eipä mennä vielä asioiden edelle, vaan nautitaan tulevasta joululomasta täysin rinnoin! 

In English

It is Finnish 96th Independent Day (6.12.13). I woke up when it’s raining heavy and thunder rumbles. The Father of the Upstairs have thought to wash properly my car and I'm pleasure! In this week have been more cloudy than earlier weeks but in the same time the Air have been fresher and it hasn’t been so much dusty.

When I arrived at the School, many of the Teachers congratulated me about our Independent Day.

We also have got the News of Nelson Mandela's (95 years) death. I think he was one of the well-known defender of Justice in the World. The Great Person is away. In this week one of my colleague’s relative was also dead. The whole Family and the Tribe was getting together to mourn and to bury.  Although the Sorrow seems to be available you have a sense of warmth, cohesion and naturalness among the Folk. 

On Wednesday was Day of Meetings. At first we had Meeting with Antti and Eva by Skype. Then we had a good discussion our Findings of this Project with the Headmaster of the School. I learned the Lesson of the System of this Country. Now I can understand better why the Change is so slow Process here. Corruption and the Relationships are very Common among the people in higher power level. The Decisions they make is rarely to do with rationality. I’m wondering the Power of all Doing in my Tanzanian colleagues that get them to believe to change this system of the Country in the Future. In Meru Primary School I have the sense of the lovely Atmosphere among the Pupils. The School is the Place you can meet the friends after School Day. Many of the old Pupils come to School in the afternoon to meet each other. And there have been one of alumnus from America too in the teacher’s Room in this week too, thanks to Skype- connection. Today began the Holiday in the School. The Pupils come back to School in 6^th January.

I have tried to find a new Apartment with the help of a Teacher. I hope I can move to the new Place before my traveling to Holiday next week. I’m going to travel to Dar Es Salaam to meet Johanna, one of the Special Teacher from Finland, who are working here in Tanzania and have even worked in this Project before me. Then 18^th December my Friend from Finland arrives to Dar. We are travelling together to Zanzibar to celebrate Christmas.  And in the New Year we are going to do the Park Safari in N’gorongoro  Crater and Lake Manyara with a Finnish family. And at last in 6^th January I and my Friend start the Climbing to Kilimanjaro (5896m). So I have a strong Feeling the Adventure is only beginning. Time is running too fast! But I want to enjoy of the all time I’m staying still here.

Ajatuksiani Tansanialaisesta koulujärjestelmästä / My Notion of the tanzanian School System

29.11.2013

Uskomatonta, että olen ollut täällä Tansananiassa neljä viikkoa! Ja onneksi on vielä 8 viikkoa edessä. Vaikka olen törmännyt kulttuurieroihin, olen silti tyytyväinen ja iloinen mahdollisuudestani tutustua tähän mielenkiintoiseen maahan.

Tällä viikolla koululla jatkuivat tutkinnot kuulevien lasten puolella. Näyttää siltä, että näiden viimeisten kolmen viikon aikana ennen lomaa, oppilaat eivät saa opetusta. Kuulevia oppilaita on hoidossa kuurojen puolella. Porukka istuu pöydissä, muutama opettaja valvoo oppilaita tehden samalla kokeiden korjausta ja tulosten listaamista. Ilmeisesti oli suunniteltu, että kuurot oppilaat olisivat tietokoneilla osan aikaa. Mutta sähköjen poissaollessa tietokoneita ei voitu käyttää, joten oppilaatkaan eivät tehneet mitään muuta, kun juoksivat ympäri koulua opettajien puuhatessa omiaan opettajainhuoneessa. Jos minä koin olevani turhautunut, miltähän noista oppilaista tuntui?

Koululla ollessani olen antanut vierihoitoa opettajille tietokoneen käytöstä ja sähköpostitilin luomisesta sekä sähköpostin kirjoittamisesta. Jotkut ovat ensimmäistä kertaa tietokoneen ääressä. Tämän havainnon tehtyäni ymmärsin, että meidän koulutussessiomme ovat olleet aivan liian korkealentoisia. Nyt ainakin osaamme alentaa tavoitetasoamme ja pääsemme asian ytimeen. Mutta ne ilon ja onnistumisen hetket opettajien saatua omat sähköpostiosoitteensa luotua ja kirjoitettua viestejä, ovat antaneet voimaa itsellekin.

Olen ollut koululla ja tarkkaillut, yrittänyt selvittää oppilaiden päiväjärjestystä, millaista opetussuunnitelmaa he toteuttavat. Vielä näiden neljän viikon jälkeen kokonaiskuva on edelleen yhtä epäselvä kuin tullessanikin. Minä ja tansanialainen työparini laadimme työtiimillemme (koulun rehtori, erityisopetuksen koordinaattori ja suomalaiset vetäjät) muutaman kysymyksen koulun toiminnasta ja toiveen saada kopiot sekä valtakunnallisesta opetussuunnitelmasta että kuurojen opetussuunnitelmasta. Kun vastauksia ei alkanut kuulua, sovimme tapaamisen erityisopetuskoodinaattorin kanssa. Hänelläkään ei opetussunnitelmaa ollut, mutta hän tiesi, keneltä hän ehkä sen saisi. Joten toiveissa on hyvä elää!

Muuten palaveri oli antoisa. Ensimmäistä kertaa erityisopetus on saamassa valtiolta tukea, pitää vaan toivoa, että tuki saadaan myös oikeaan paikkaan. Toinen hyvä signaali tämän valtion kiinnostuksesta kehittää koulutusta on se, että opetusministeri haluaa ilmeisesti tavata minut ennen paluutani Suomeen. Tällä erityisopetuksen koordinaattorilla on hyvät yhteydet ja kontaktit tähän ministeriin, jolle hän on kertonut toiminnastamme.  Sanoin, että jos tapaaminen saadaan järjestettyä, on erityisen tärkeää, että koko tämän projektin päätiimi on paikalla. Oleellistahan tulevaisuuden kannalta on, että tansanialaiset ottavat tämän projektin haltuunsa ja me suomalaiset jäämme taustatukijoiksi. Mielenkiinnolla jään seuraamaan, toteutuuko tapaaminen.

Onnistuneen palaverin jälkeen minä ja työparini menimme syömään sekä keskustelemaan palaverin jälkeisistä fiiliksistä sekä tansanialaisesta koulutusjärjestelmästä. Kun palasimme takaisin autolle, oli auton eturengas lukittu. Paikallinen ”parkkipirkkoporukka ” , kolme miestä, joiden englannin kielen taito oli heikko, vaativat minulta 50000 tzd avatakseen minun renkaani. Olin kuulema jättänyt, näin ymmärsin, auton tienpuoleiset renkaat vähän parkkiruudun ulkopuolelle ja siksi heidän piti toimia näin. Pahoittelin tilannetta. Päätin maksaa, sillä en oikein uskaltanut muutakaan tehdä. Selvisin 25 000tzd:llä, kun en vaatinut kuittia. Täällä näitä keinoja nyhtää länsimaisilta rahaa on monia, tämä yksi niistä. Minun olisi kuulema pitänyt puhua iltaan asti ja olisin näin voinut välttyä tältä rahastukselta, kertoi ystäväni, mutta vasta jälkikäteen.

In Englsih:

It’s unbelievable I have been here in Tanzania four weeks! And 8 weeks left, I’m so glad of this. Although I have come across the Cultural Differences, I’m happy I have the Opportunity to explore this interesting Country.  

In this Week there have been Exams in the hearing pupils in the School. Some of them have been taken care of the Deaf Unit. Two Teachers have overseen the Pupils in the same time they have corrected Tests and Results of the Exams. I think in these last three Weeks before Holiday there are no really lessons in the School. The Pupils are nothing to do. If there is power of Electricity in the School, then maybe the Pupils are working with laptops. If I was feeling me quite frustrated, what about the Pupils?

Some Days in the School I have helped the Teachers creating their Emails and also writing them. One of the Teachers told me she is working the first Time in her Life with Computer. I realized in that Moment we have started our Education from too high level. Now I know where we need to Focus on in the next Time. Working with these Teachers and their glad Feelings after the success of the working by Laptops have given me wonderful Feelings and power to do this job, too.   

In these four Weeks I have spent Time in the School I have tried to get some kind of big Picture of the School System in Tanzania. Which controls the Activity of the School? I’m still as confused as in the Beginning. I and my Colleague have asked to get to see the National Curriculum of the School and also the Deaf. We’ll want to get the copies of them to get some kind of overall Picture of the System in Tanzania. We haven’t got them yet, but in the Meeting with the Coordinator of Special Education we got some hope to get them. She knew the Person who has the Curriculum and she is trying to get them to us.  

In this Meeting we got to know some good News: at the first time the Special Education are getting Money from the Government. The other good Signal from the Side of the Government is that the Minister of Education is interesting to meet me before I come back to Finland. The Coordinator of Education has the contacts to this Minister and she has told our working here. I said if she is going to get the Meeting it is important all our Working Group will meet the Minister. The very important Point of this Project is the Tanzanian people are taking, by and by, the Responsibility of the Development in their School System when we from Finland are making our Supporting in the Background. I’m looking forward the Meeting if it is coming true.

After this successful Meeting I went to eat with my Colleague to share our Feelings. We had a good Discussion of the Tanzanian Education Policy. When we came back to Car to drive back to School, there were three Tanzanian men who had locked the front tire of my car. If I understand right, they said I had left my tires a little bit outside of the Parking Space. And I had to pay 50 000 Tzd of to get out my car. I was sorry, so they said I can get it out of 25 000 Tzd without the Receipt. Of course I paid that I think I haven’t Mod to do something else. Afterwards my Friend said I should have talk with them so long I didn’t have to pay anything. How can I know the manners of the Foreign Culture? There are many ways to get money from the white People. This was one Example of them.