lauantai 14. joulukuuta 2013

Asioiden hoitamista ja matkustamista Tansaniassa / To Deal and Travel to Tanzania


14.12.2013
Tämä viikko on ollut monivivahteinen ja täynnä mielenkiintoisia käänteitä ja tapahtumia. Kärsivällisyyteni ja pitkäjänteisyyteni on ollut toden teolla koetuksella. Mutta toisaalta olen tiennyt, että näin nämä asiat täällä vaan tapahtuvat ja olen yrittänyt olla stressaamatta niitä liikaa. Afrikkalainen sanonta ”Pole, pole” on käytännössä tullut tutuksi. 

Maanantai-iltana oli sovittu, että menen opettajakollegan kanssa tekemään vuokrasopimuksen uudesta asunnosta. Mutta oli mieletön ukonilma, vuokraemäntä oli työmatkalla eikä päässyt tulemaan. Niinpä jouduin rahoittamaan mieleni ja luottamaan siihen, että tiistaina asiat hoituvat. Keskviikoksi oli ostanut lipun Dar Es Salaamin bussiin, joten muuton oli tapahduttava tiistaina. Tiistai aamuna olin pakannut kaikki tavarat ja odottelin vain tietoa, pääsenkö viemään tavarat uuteen asuntoon vai joudunko viemään ne väliaikaisesti koulun lukolliseen huoneeseen. Puolelta päivin sain viimein tiedon, että vuokraemäntä on tavattavissa. Saimme tehtyä vuokrasopimuksen, uusi asunto on Projektin työntekijöiden käytössä maaliskuuun loppuun asti. Chris ja hänen kaverinsa auttoivat kantamaan tavarat autoon ja Vickyn kanssa veimme tavarat uuteen asuntoon sekä laitoimme ne sinne paikoilleen. Nukuin ensimmäisen yön uudessa kodissa.

Aikaisin keskiviikkoaamuna ajoin koululle, jossa Musa-rehtori odotti minua viedäkseen minut bussiasemalle, josta bussini lähti klo 6.30.  Auton jätin koulun pihalle, josta se on helposti saatavilla, kun palaan Arushaan takaisin. Bussi, johon olin ostanut lipun, oli paikallisten silmissä turvallinen ja luotettava firma. Mutta vajaan tunnin matkan teon jälkeen poliisi pysäytti auton. Emme saaneet jatkaa matkaa, autossa oli jotain vikaa. Paikalliseen tapaan odoteltiin tovi, ennen kun tilattiin korjausmies. Kolmen tunnin kuluttua pääsimme jatkamaan matkaa, mutta jo hetken päästä Moshin kohdalla (70km Arushasta), auto tilttasi jälleen. Odottelua kesti, mutta bussifirma tarjosi matkustajille juomaa ja maksoin lounaan. Tämä olikin tarpeen, sillä saimme uuden bussin vasta kuuden tunnin odottelun jälkeen. Oli hauska seurata, miten meistä matkustajista muodostui ikään kuin yksi perhe. Vähän väliä joku matkustajista kävi kertomassa minulle, mitä on tapahtumassa. Ja kun uusi bussi vihdoin saatiin, kaikki olivat onnellisia ja hurrasivat. Pääsimme matkaan klo 16. Vieressäni oleva nuorehko herrasmies, jonka vaimo ja lapsi matkustivat myös bussissa, sai bussifirman pomon puhelinnumeron ja hän tiedotti väliaikatietoja pomolle matkan aikana. Tämä sama nuori ja fiksun oloinen kaveri kertoi, että hän oli menossa tärkeään kansainväliseen kokoukseen, jossa hänen olisi pitänyt pitää jokin esittely. Mutta hän ei ehtisi ajoissa paikalle. kokousta oli tämän bussin rikkoutumisen myötä siirretty pidettäväksi yöllä. Hän oli aikonut lentää Kilimanjarosta Dariin, mutta vaimo oli toivonut, että koko perhe matkustaisi yhdessä. Nyt Keskustelimme myös minun Afrikassa olostani ja meidän projektista. Mies oli todella kiinnostunut siitä ja antoi yhteystietonsa ja toivoi minun laittavan hänelle tietoa Projektistamme. Hän myös suositteli, että on tärkeää, että Tansanian hallitus ja opetusministeri saa tietää meidän suunnitelmistamme. Puheen aikana minulle tuli tunne, että tämä mies onkin melko merkittävässä asemassa, koska tuntui tietävän hallituksen ohjelmasta,jossa yksi merkittävä asia on erityisen tukea tarvitsevien auttaminen ja yhteiskuntaan sopeuttaminen.Olimme perillä puolen yön maissa. Sain taksikyydin Passionist Father’s nimiseen hostelliin, josta olin varannut yön ystäväni Johannan suosituksesta.

Yöunet jäivät vähäisiksi, sillä seuraavana aamuna klo 6.30 lähti seuraava bussin Darista Iringaan. Taksikuski oli myöhässä ja jännitimme, ehdinkö ajoissa perille aamuruuhkien takia. Onneksi taksikuski oli ostanut minulle matkalipun jo etukäteen. Tämän neuvon olin myös saanut Johannalta. Taksikuski huikkasi kantajan minulle avuksi, jotta ehtisin bussille. Tämä kantaja auttoi laukkuni ja minut oikeaan bussiin. Antamani maksu tästä palvelusta sai kantajan katsomaan epäuskoisesti rahaa. Siitä päättelin, että hän oli saanut minulta varmaan koko päivän palkan 5 minuutin auttamisesta. Minun on vieläkin tosi vaikeaa osata antaa sopiva määrä rahaa, jos jotain palvelua pyydän. 

Nyt matkanteko sujui mukavasti mielettömän kauniiden ja vehmaiden paikkojen halki. Myös vuoristoa oli paljon, varsinkin Iringaa lähetyttäessä. Vieressäni istui ystävällinen afrikkalainen nainen. Vaikkemme puhuneet kuin muutaman sanan yhteistä kieltä, jaoimme eväämme. Hän jopa osti minulle viimeiseltä pysähdyspaikalta suolapalaa ja juomaa. Ihmisten ystävällisyys sulattaa välillä sydämeni. 

Näinä parina bussimatkustuspäivänä oli todellakin aikaa seurata bussissa paikallisia saippuasarjoja. Niitä seuraamalla saa mielestäni kuvan maan kulttuurista ja siitä, mitä täällä pidetään tärkeänä. Parisuhde- ja perhedraamat kertoivat naisen ja miehen asemasta ja roolista, rahan merkityksestä ja miten ongelmia ratkaistaan sekä miten niihin suhtaudutaan täällä. 

Pääsin perille Iringaan, jossa Johanna luottotaksikuski oli vastassa ja toi minut majapaikkaan. Illalla lähdimme vielä syömään, minä, Johanna, Sanna, Emma ja Tomas. Oli vaikea ymmärtää, että olemme kaikki suomalailsia ja voimme puhua äidinkieltämme.  Illalla olin niin puhki, että kaaduin sänkyyn ja nukuin kuin tukki aamuun asti. Sähköt olivat poikki, muttei se unta haitannut.

Tänään olen tutustunut Johannan kanssa Iringaan. Koen, että täällä valkoisena on helpompi kulkea ja saa olla enemmän rauhassa. Johanna kertoi, että lenkkeily onnistuu täällä ihan helposti. Kun on työskennellyt viimeiset 6 viikkoa melkein kokonaan miesten kanssa, oli ihana katsella kauppoja naispuolisen kollegan kanssa. Sain shoppailtua jotain kotiin viemisiä ensimmäistä kertaa täällä oloaikanani. 

In English:
This week has been full of many interesting happenings. My Patience and my long-term Approach have been put to the test many times. But on the otherwise I have learnt that is the Life in Africa. I have learnt what the African Phrase “ Pole, pole” means in the Practice.

On the Monday evening I went with my Colleague to do the Attachment of the new Apartment. But it was heavy thunderstorm and the Owner of the Apartment had a business Travelling and couldn’t get home in that evening. So I have to patience of my mind and trust that on Tuesday I’ll get the Attachment before my Travelling to Dar Es Salaam on Wednesday. On Tuesday I had packed all the Goods and waited the Message I can move to the new Place or otherwise I had to carry them to the closed Room at the School. At last I got the Keys to the new Apartment. Chris and his Friend helped me to carry all things to the Car. And with my African Friend Vicky I moved them with me to the new Apartment. I slept my first Night in my new Home.

In early Wednesday Morning I drove the Car to the School, where the Headmaster waited me to transport me to the Bus station. I had already bought the Ticket to the Kilimanjaro Expres Bus at 6.30 am and all had said to be safe Bus Company. We had travelled only about 40 min when the Police stopped the Bus. It was something broken in that Bus and we couldn’t continue the Journey. We waited the service Man and it took 3 hours until we could continue our Journey. But we had only time to get to Moshi (70 km from Arusha) when the bus  stopped. It took 6 hour to get a new bus. The Company offered us the Lunch. It was wonderful to follow how the Passengers became as one Family in the waiting Period. And periodically some of the passengers came to told me in English what was going on. All were so happy when we at last got the new Vehicle and could continue the Journey at 4 pm. The young African Man who was travelling in the bus with his family and was sitting beside me told me that he was travelling to Dar Es Salaam to some very important international Meeting but he wouldn’t be there in time. Now the meeting had to postponed to the night. His wife had hoped that he would travel by Bus with the Family and not by Airplane.  When we talked about my being in Arusha this kindly man seemed to be very interesting about our Project. He seemed to know many Objections of the Government Program. And he asked about my thoughts about the people of the special Needs. His opinion was we should to show what we are doing by step to step to the Minister of Education. He said with that Way we would have possibilities to get money from the Government in Tanzanian too. He wanted I would to send to him more information of our Project by email. We were in Dar Es Salaam in midnight and I got the transport to my hostel in the Passionist father’s, the Place Johanna had recommended to me.

I hadn’t time to sleep many hours before I left from Dar Es Salaam to Iringa by Bus again. The taxi driver was a little bit late and we were excited if we are in the time in the Bus Terminal because of the traffic jam in Dar. At last the taxi Driver called the carrier to my luggage and we ran to the bus. I gave the tip to him and his surprised by his appearance I noticed I had got the whole day’s pay. It’s still very difficult to me to know what is at the correct rate from the duty they want to do for me. 

Now the Traveling was very pleasure. The Landscape was beautiful. Beside of me was sitting a friendly african lady and although we couldn’t speak the same language we shared our picnic lunch together. And the Lady took care of me and bought me some salty to eat. I felt the kindness of the African people very strongly.

On this two Day’s Bus Safari I had lots of time to follow the African Soap Series from the screen in the bus. I think the give quite a good picture of the Culture in Africa; the Status of woman and man, the Value of Money in this Country, how the people are solving their problems and so on.

There was a taxi driver waiting me to transport me to my hostel even in Iringa. And in the evening I ate Dinner in the Finnish company with Johanna, Sanna, Tomas and Emma. It was wonderful feeling to speak only Finnish although some of us tried to start speak in English many time in the evening. When I got the place to stay to my hostel I was so tired that I fell asleep immediately.

The next day I got to know the city of Iringa with Johanna. I felt the city more friendly to white woman to walk and be than in Arusha. It was wonderful to be in shopping with a woman after working with men in these six weeks. I bought something to take home at the first time.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti