14.12.2013
Tämä viikko on ollut monivivahteinen ja täynnä
mielenkiintoisia käänteitä ja tapahtumia. Kärsivällisyyteni ja
pitkäjänteisyyteni on ollut toden teolla koetuksella. Mutta toisaalta olen
tiennyt, että näin nämä asiat täällä vaan tapahtuvat ja olen yrittänyt olla
stressaamatta niitä liikaa. Afrikkalainen sanonta ”Pole, pole” on käytännössä
tullut tutuksi.
Maanantai-iltana oli sovittu, että menen opettajakollegan
kanssa tekemään vuokrasopimuksen uudesta asunnosta. Mutta oli mieletön
ukonilma, vuokraemäntä oli työmatkalla eikä päässyt tulemaan. Niinpä jouduin
rahoittamaan mieleni ja luottamaan siihen, että tiistaina asiat hoituvat.
Keskviikoksi oli ostanut lipun Dar Es Salaamin bussiin, joten muuton oli
tapahduttava tiistaina. Tiistai aamuna olin pakannut kaikki tavarat ja
odottelin vain tietoa, pääsenkö viemään tavarat uuteen asuntoon vai joudunko
viemään ne väliaikaisesti koulun lukolliseen huoneeseen. Puolelta päivin sain
viimein tiedon, että vuokraemäntä on tavattavissa. Saimme tehtyä vuokrasopimuksen,
uusi asunto on Projektin työntekijöiden käytössä maaliskuuun loppuun asti.
Chris ja hänen kaverinsa auttoivat kantamaan tavarat autoon ja Vickyn kanssa
veimme tavarat uuteen asuntoon sekä laitoimme ne sinne paikoilleen. Nukuin
ensimmäisen yön uudessa kodissa.
Aikaisin keskiviikkoaamuna ajoin koululle, jossa
Musa-rehtori odotti minua viedäkseen minut bussiasemalle, josta bussini lähti
klo 6.30. Auton jätin koulun pihalle,
josta se on helposti saatavilla, kun palaan Arushaan takaisin. Bussi, johon olin
ostanut lipun, oli paikallisten silmissä turvallinen ja luotettava firma. Mutta
vajaan tunnin matkan teon jälkeen poliisi pysäytti auton. Emme saaneet jatkaa
matkaa, autossa oli jotain vikaa. Paikalliseen tapaan odoteltiin tovi, ennen
kun tilattiin korjausmies. Kolmen tunnin kuluttua pääsimme jatkamaan matkaa,
mutta jo hetken päästä Moshin kohdalla (70km Arushasta), auto tilttasi jälleen.
Odottelua kesti, mutta bussifirma tarjosi matkustajille juomaa ja maksoin
lounaan. Tämä olikin tarpeen, sillä saimme uuden bussin vasta kuuden tunnin
odottelun jälkeen. Oli hauska seurata, miten meistä matkustajista muodostui
ikään kuin yksi perhe. Vähän väliä joku matkustajista kävi kertomassa minulle,
mitä on tapahtumassa. Ja kun uusi bussi vihdoin saatiin, kaikki olivat
onnellisia ja hurrasivat. Pääsimme matkaan klo 16. Vieressäni oleva nuorehko
herrasmies, jonka vaimo ja lapsi matkustivat myös bussissa, sai bussifirman
pomon puhelinnumeron ja hän tiedotti väliaikatietoja pomolle matkan aikana.
Tämä sama nuori ja fiksun oloinen kaveri kertoi, että hän oli menossa tärkeään
kansainväliseen kokoukseen, jossa hänen olisi pitänyt pitää jokin esittely.
Mutta hän ei ehtisi ajoissa paikalle. kokousta oli tämän bussin rikkoutumisen
myötä siirretty pidettäväksi yöllä. Hän oli aikonut lentää Kilimanjarosta
Dariin, mutta vaimo oli toivonut, että koko perhe matkustaisi yhdessä. Nyt Keskustelimme
myös minun Afrikassa olostani ja meidän projektista. Mies oli todella
kiinnostunut siitä ja antoi yhteystietonsa ja toivoi minun laittavan hänelle
tietoa Projektistamme. Hän myös suositteli, että on tärkeää, että Tansanian
hallitus ja opetusministeri saa tietää meidän suunnitelmistamme. Puheen aikana
minulle tuli tunne, että tämä mies onkin melko merkittävässä asemassa, koska
tuntui tietävän hallituksen ohjelmasta,jossa yksi merkittävä asia on erityisen
tukea tarvitsevien auttaminen ja yhteiskuntaan sopeuttaminen.Olimme perillä puolen yön maissa. Sain taksikyydin
Passionist Father’s nimiseen hostelliin, josta olin varannut yön ystäväni
Johannan suosituksesta.
Yöunet jäivät vähäisiksi, sillä seuraavana aamuna klo
6.30 lähti seuraava bussin Darista Iringaan. Taksikuski oli myöhässä ja
jännitimme, ehdinkö ajoissa perille aamuruuhkien takia. Onneksi taksikuski oli
ostanut minulle matkalipun jo etukäteen. Tämän neuvon olin myös saanut
Johannalta. Taksikuski huikkasi kantajan minulle avuksi, jotta ehtisin
bussille. Tämä kantaja auttoi laukkuni ja minut oikeaan bussiin. Antamani maksu
tästä palvelusta sai kantajan katsomaan epäuskoisesti rahaa. Siitä päättelin,
että hän oli saanut minulta varmaan koko päivän palkan 5 minuutin auttamisesta.
Minun on vieläkin tosi vaikeaa osata antaa sopiva määrä rahaa, jos jotain
palvelua pyydän.
Nyt matkanteko sujui mukavasti mielettömän kauniiden ja
vehmaiden paikkojen halki. Myös vuoristoa oli paljon, varsinkin Iringaa
lähetyttäessä. Vieressäni istui ystävällinen afrikkalainen nainen. Vaikkemme
puhuneet kuin muutaman sanan yhteistä kieltä, jaoimme eväämme. Hän jopa osti
minulle viimeiseltä pysähdyspaikalta suolapalaa ja juomaa. Ihmisten
ystävällisyys sulattaa välillä sydämeni.
Näinä parina bussimatkustuspäivänä oli todellakin aikaa
seurata bussissa paikallisia saippuasarjoja. Niitä seuraamalla saa mielestäni
kuvan maan kulttuurista ja siitä, mitä täällä pidetään tärkeänä. Parisuhde- ja
perhedraamat kertoivat naisen ja miehen asemasta ja roolista, rahan
merkityksestä ja miten ongelmia ratkaistaan sekä miten niihin suhtaudutaan
täällä.
Pääsin perille Iringaan, jossa Johanna luottotaksikuski
oli vastassa ja toi minut majapaikkaan. Illalla lähdimme vielä syömään, minä,
Johanna, Sanna, Emma ja Tomas. Oli vaikea ymmärtää, että olemme kaikki suomalailsia
ja voimme puhua äidinkieltämme. Illalla
olin niin puhki, että kaaduin sänkyyn ja nukuin kuin tukki aamuun asti. Sähköt
olivat poikki, muttei se unta haitannut.
Tänään olen tutustunut Johannan kanssa Iringaan. Koen,
että täällä valkoisena on helpompi kulkea ja saa olla enemmän rauhassa. Johanna
kertoi, että lenkkeily onnistuu täällä ihan helposti. Kun on työskennellyt
viimeiset 6 viikkoa melkein kokonaan miesten kanssa, oli ihana katsella
kauppoja naispuolisen kollegan kanssa. Sain shoppailtua
jotain kotiin viemisiä ensimmäistä kertaa täällä oloaikanani.
In English:
This week has been full of many interesting
happenings. My Patience and my long-term Approach have been put to the test many
times. But on the otherwise I have learnt that is the Life in Africa. I have
learnt what the African Phrase “ Pole, pole” means in the Practice.
On the Monday evening I went with my Colleague to do
the Attachment of the new Apartment. But it was heavy thunderstorm and the
Owner of the Apartment had a business Travelling and couldn’t get home in that
evening. So I have to patience of my mind and trust that on Tuesday I’ll get
the Attachment before my Travelling to Dar Es Salaam on Wednesday. On Tuesday I
had packed all the Goods and waited the Message I can move to the new Place or
otherwise I had to carry them to the closed Room at the School. At last I got the
Keys to the new Apartment. Chris and his Friend helped me to carry all things
to the Car. And with my African Friend Vicky I moved them with me to the new
Apartment. I slept my first Night in my new Home.
In early Wednesday Morning I drove the Car to the
School, where the Headmaster waited me to transport me to the Bus station. I
had already bought the Ticket to the Kilimanjaro Expres Bus at 6.30 am and all
had said to be safe Bus Company. We had travelled only about 40 min when the
Police stopped the Bus. It was something broken in that Bus and we couldn’t continue
the Journey. We waited the service Man and it took 3 hours until we could
continue our Journey. But we had only time to get to Moshi (70 km from Arusha)
when the bus stopped. It took 6 hour to
get a new bus. The Company offered us the Lunch. It was wonderful to follow how
the Passengers became as one Family in the waiting Period. And periodically
some of the passengers came to told me in English what was going on. All were
so happy when we at last got the new Vehicle and could continue the Journey at
4 pm. The young African Man who was travelling in the bus with his family and
was sitting beside me told me that he was travelling to Dar Es Salaam to some very
important international Meeting but he wouldn’t be there in time. Now the
meeting had to postponed to the night. His wife had hoped that he would travel
by Bus with the Family and not by Airplane. When we talked about my being in Arusha this
kindly man seemed to be very interesting about our Project. He seemed to know
many Objections of the Government Program. And he asked about my thoughts about
the people of the special Needs. His opinion was we should to show what we are
doing by step to step to the Minister of Education. He said with that Way we
would have possibilities to get money from the Government in Tanzanian too. He
wanted I would to send to him more information of our Project by email. We were
in Dar Es Salaam in midnight and I got the transport to my hostel in the
Passionist father’s, the Place Johanna had recommended to me.
I hadn’t time to sleep many hours before I left from
Dar Es Salaam to Iringa by Bus again. The taxi driver was a little bit late and
we were excited if we are in the time in the Bus Terminal because of the traffic
jam in Dar. At last the taxi Driver called the carrier to my luggage and we ran
to the bus. I gave the tip to him and his surprised by his appearance I noticed
I had got the whole day’s pay. It’s still very difficult to me to know what is
at the correct rate from the duty they want to do for me.
Now the Traveling was very pleasure. The Landscape was
beautiful. Beside of me was sitting a friendly african lady and although we
couldn’t speak the same language we shared our picnic lunch together. And the
Lady took care of me and bought me some salty to eat. I felt the kindness of the
African people very strongly.
On this two Day’s Bus Safari I had lots of time to
follow the African Soap Series from the screen in the bus. I think the give
quite a good picture of the Culture in Africa; the Status of woman and man, the
Value of Money in this Country, how the people are solving their problems and
so on.
There was a taxi driver waiting me to transport me to
my hostel even in Iringa. And in the evening I ate Dinner in the Finnish company
with Johanna, Sanna, Tomas and Emma. It was wonderful feeling to speak only
Finnish although some of us tried to start speak in English many time in the
evening. When I got the place to stay to my hostel I was so tired that I fell
asleep immediately.
The next day I got to know the city of Iringa with
Johanna. I felt the city more friendly to white woman to walk and be than in
Arusha. It was wonderful to be in shopping with a woman after working with men
in these six weeks. I bought something to take home at the first time.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti